Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Bassoklarinetti nuotinnetaan viulunavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on E3–C7 – noin 3,7 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Bassoklarinetti on B♭-soitin: se soi suuren nooman alempana. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella D2–B♭5. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi bassoklarinetti ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | E3 | D2 |
| Korkein nuotinnettu sävel | C7 | B♭5 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | E3 | D2 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | G5 | F4 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta E3–G5 bassoklarinetin oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella D2–F4.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä G5, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Bassoklarinetin yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C7, joka soi konserttisävelkorkeudella B♭5. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Bassoklarinetti käyttää samaa sormitusjärjestelmää ja kirjoitettua äänialaa kuin sopraanoklarinetti, mutta ylärekisteriä on paljon vaikeampi hallita suuremmalla soittimella, joten nuotinnetut stemmat jäävät harvoin lähelle teoreettista ylärajaa. Alapäässä kirjoitettu E3 edellyttää soitinta, joka on rakennettu matalaan E♭:hen; monessa ammattilaisen bassoklarinetissa ääniala ulottuu matalaan C:hen ja niissä on sitä varten lisää läppämekaniikkaa.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna E3–C7 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna E3–G5 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Bassoklarinetin tavanomainen kirjoitettu ääniala on E3–C7, noin 3,7 oktaavia. Nämä kirjoitetut sävelet soivat konserttisävelkorkeudella D2–B♭5.
Bassoklarinetin yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C7, joka soi konserttisävelkorkeudella B♭5. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on E3, joka soi konserttisävelkorkeudella D2. The Whole Horn pitää säveltä E3 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on bassoklarinetin kohdalla E3–G5, ja se soi konserttisävelkorkeudella D2–F4. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. B♭-bassoklarinetti soi suuren nooman alempana, joten kirjoitettu ääniala E3–C7 soi konserttisävelkorkeudella D2–B♭5.
Noin 3,7 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, E3–C7. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: E3–G5.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa bassoklarinetin omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala