Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Pikkolo nuotinnetaan viulunavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on D4–C7 – noin 2,8 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Pikkolo on C-soitin: se soi oktaavin ylempänä. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella D5–C8. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi pikkolo ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | D4 | D5 |
| Korkein nuotinnettu sävel | C7 | C8 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | D4 | D5 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | G6 | G7 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta D4–G6 pikkolon oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella D5–G7.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä G6, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Pikkolon yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C7, joka soi konserttisävelkorkeudella C8. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Pikkolo soi oktaavin verran ylempänä kuin kirjoitettu, ja juuri se on nuotinnoksen koko pointti: kirjoitettu C7 soi C8, orkesterin äänialan aivan ylimmässä päässä, ja sen kirjoittaminen soivana vaatisi neljä apuviivaa enemmän kuin kukaan haluaa lukea. Alapäässä soittimella ei yksinkertaisesti ole säveltä D♭4 – matalin sävel on kirjoitettuna D4, eikä siinä ole huilun tapaan jalkakappaletta, joka jatkaisi sitä.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna D4–C7 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna D4–G6 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Pikkolon tavanomainen kirjoitettu ääniala on D4–C7, noin 2,8 oktaavia. Nämä kirjoitetut sävelet soivat konserttisävelkorkeudella D5–C8.
Pikkolon yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C7, joka soi konserttisävelkorkeudella C8. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on D4, joka soi konserttisävelkorkeudella D5. The Whole Horn pitää säveltä D4 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on pikkolon kohdalla D4–G6, ja se soi konserttisävelkorkeudella D5–G7. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. Pikkolo soi oktaavin ylempänä, joten kirjoitettu ääniala D4–C7 soi konserttisävelkorkeudella D5–C8.
Noin 2,8 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, D4–C7. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: D4–G6.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa pikkolon omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala