Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Kirjoitettu sävelkorkeus. Tässä ei ole nuotinnettua palkkia, koska tällä soittimella ei ole vakiintunutta äänialaa – ääniala on mallin eikä soittajan ominaisuus.
Ksylofoni nuotinnetaan viulunavaimella, ja sillä ei ole vakiintunutta kirjoitettua äänialaa. Kuinka matalalle ja korkealle se yltää, määräytyy sen mukaan, kuinka monta levyä soittimessa on, mikä vaihtelee malleittain – joten rehellinen vastaus kysymykseen ”mikä on sen ääniala” on toinen kysymys: mikä soitin?
Nuotinnos ei vaihtele, ja se on se osa, joka kannattaa painaa mieleen, koska juuri siinä stemmat todella menevät pieleen.
Ksylofoni on C-soitin: se soi oktaavin ylempänä. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella C5–C7. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi ksylofoni ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin oppijalle sopiva sävel | C4 | C5 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | C6 | C7 |
Tässä ei ole nuotinnettua äänialaa, johon verrata – ääniala kuuluu soittimelle eikä vakiolle – joten oppijan ääniala on ainoa alue, jonka tämä sivu voi antaa, ja se on se, jolla on merkitystä kirjoitettaessa stemmaa, jonka ryhmä pystyy soittamaan. The Whole Horn pitää aluetta C4–C6 ksylofonin oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella C5–C7.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä C6, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Vakiintunutta ylärajaa ei voi antaa. Levyt joko ovat edessäsi olevassa soittimessa tai eivät ole, joten tämä sivu julkaisee yleiset koot yhden luvun sijaan.
Kuten jokaisen mallet-soittimen, ksylofonin ääniala on soittimen eikä soittajan – ja toisin kuin vibrafonilla, se ei ole vakioitu. Konserttisoittimet ulottuvat noin 3½–4 oktaaviin; luokkahuonesoittimet, joihin useimmat oppilaat törmäävät, ovat paljon pienempiä. Toinen pidettävä asia on nuotinnos: ksylofoni soi oktaavin kirjoitettua ylempänä, joten stemma, joka näyttää mukavasti viivaston keskeltä, soi oktaavin ylempänä kuin se näyttää.
Tässä ei julkaista nuotinnettua äänialaa. Wikipedian ksylofoni-artikkeli antaa koon mutta ei yhtä kiinteää äänialaa: ”konserttiksylofonit ovat tyypillisesti 3½ tai 4 oktaavin soittimia”, ja pienemmät luokkahuonesoittimet ovat noin 1½ oktaavin soittimia. Koska alkusävel seuraa mallia eikä standardia, nuotinnettua äänialaa ei julkaista tässä.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna C4–C6 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetuista luvuista intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Ksylofonilla ei ole vakiintunutta äänialaa – ääniala on mallin eikä soittajan ominaisuus. The Whole Horn pitää kirjoitettua aluetta C4–C6 oppijalle sopivana äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella C5–C7.
Ksylofonilla ei ole vakiintunutta korkeinta säveltä. Sen ääniala määräytyy sen mukaan, kuinka monta levyä soittimessa on, mikä vaihtelee malleittain, joten vastaus riippuu huoneessa olevasta soittimesta. The Whole Horn pitää säveltä C6 korkeimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
Vakiintunutta matalinta säveltä ei ole, koska se riippuu soittimen koosta. The Whole Horn pitää kirjoitettua säveltä C4 matalimpana oppijalle sopivana sävelenä, joka soi konserttisävelkorkeudella C5.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on ksylofonin kohdalla C4–C6, ja se soi konserttisävelkorkeudella C5–C7. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. Ksylofoni soi oktaavin ylempänä, joten jokainen sävel soi korkeammalla kuin se on kirjoitettu – kirjoitettu C4 soi konserttisävelkorkeudella C5.
Se riippuu soittimesta eikä soittajasta, ja yleiset koot vaihtelevat. The Whole Hornin oppijalle sopiva alue on C4–C6.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa ksylofonin omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala