Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Tuuba nuotinnetaan bassoavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on D1–F4 – noin 3,2 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Tuuba lukee konserttisävelkorkeudella, joten kirjoitettu ääniala ja soiva ääniala ovat samat sävelet: D1–F4 kummin päin tahansa. Mitään ei tarvitse muuntaa.
Se kannattaa sanoa suoraan, koska juuri sitä ihmiset todella kysyvät. Transponoivalla soittimella nämä kaksi äänialaa ovat erilaiset ja molempia lainataan, minkä vuoksi eri paikoista löytyvät äänialaluvut poikkeavat toisistaan niin usein kokonaisen intervallin verran. Tässä ne eivät voi poiketa.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | D1 | D1 |
| Korkein nuotinnettu sävel | F4 | F4 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | G1 | G1 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | C4 | C4 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta G1–C4 tuuban oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä C4, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Tuuban yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on F4. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Nuotinnettu ääniala olettaa nelisventtiilisen soittimen. Kolmeventtiilisen tuuban tavallisen äänialan alarajan alapuolinen aukko on juuri se, jonka täyttämiseksi neljäs venttiili on olemassa, joten kirjoitettu matala ääniala, joka yhdellä soittajalla on ja toisella ei, on kysymys soittimesta eikä soittajasta. Kaiken tämän alapuolella on pedaalirekisteri, joka tuuballa on todella maanalainen ja todella hyödyllinen.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna D1–F4 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna G1–C4 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Tuuban tavanomainen kirjoitettu ääniala on D1–F4, noin 3,2 oktaavia; kirjoitettuna ja soivana se on sama, koska soitin lukee konserttisävelkorkeudella.
Tuuban yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on F4. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on D1. The Whole Horn pitää säveltä G1 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on tuuban kohdalla G1–C4. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Kyllä. Tuuba lukee konserttisävelkorkeudella, joten D1–F4 on sekä kirjoitettu että soiva ääniala.
Noin 3,2 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, D1–F4. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: G1–C4.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa tuuban omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja bassoavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala