Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Käyrätorvi nuotinnetaan viulunavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on F♯2–C6 – noin 3,5 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Käyrätorvi on F-soitin: se soi kvintin alempana. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella B1–F5. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi käyrätorvi ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | F♯2 | B1 |
| Korkein nuotinnettu sävel | C6 | F5 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | F3 | B♭2 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | C6 | F5 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta F3–C6 käyrätorven oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella B♭2–F5.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä C6, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Käyrätorven yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C6, joka soi konserttisävelkorkeudella F5. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Käyrätorven kirjoitettu ääniala on laaja – lähes neljä oktaavia nuotilla – eikä kukaan soittaja hallitse sitä kaikkea yhtä hyvin. Korkealla luonnonsävelsarjan osasävelet ovat korkeintaan sävelaskeleen päässä toisistaan, joten vierekkäisillä sävelillä on sama sormitus ja ne erottaa toisistaan vain soittajan ilma ja ansatsi. Juuri siksi käyrätorvella on maine särähtävistä sävelistä, ja siksi koulun käyrätorvistemman käytännön yläpää on paljon nuotinnetun ylärajan alapuolella.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna F♯2–C6 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna F3–C6 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Käyrätorven tavanomainen kirjoitettu ääniala on F♯2–C6, noin 3,5 oktaavia. Nämä kirjoitetut sävelet soivat konserttisävelkorkeudella B1–F5.
Käyrätorven yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on C6, joka soi konserttisävelkorkeudella F5. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on F♯2, joka soi konserttisävelkorkeudella B1. The Whole Horn pitää säveltä F3 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on käyrätorven kohdalla F3–C6, ja se soi konserttisävelkorkeudella B♭2–F5. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. F-käyrätorvi soi kvintin alempana, joten kirjoitettu ääniala F♯2–C6 soi konserttisävelkorkeudella B1–F5.
Noin 3,5 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, F♯2–C6. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: F3–C6.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa käyrätorven omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala