Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Viulu nuotinnetaan viulunavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on G3–E7 – noin 3,8 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Viulu lukee konserttisävelkorkeudella, joten kirjoitettu ääniala ja soiva ääniala ovat samat sävelet: G3–E7 kummin päin tahansa. Mitään ei tarvitse muuntaa.
Se kannattaa sanoa suoraan, koska juuri sitä ihmiset todella kysyvät. Transponoivalla soittimella nämä kaksi äänialaa ovat erilaiset ja molempia lainataan, minkä vuoksi eri paikoista löytyvät äänialaluvut poikkeavat toisistaan niin usein kokonaisen intervallin verran. Tässä ne eivät voi poiketa.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | G3 | G3 |
| Korkein nuotinnettu sävel | E7 | E7 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | G3 | G3 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | C6 | C6 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta G3–C6 viulun oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä C6, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Viulun yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on E7. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Jousisoittimella ei ole ylärajaa asettavaa pysäytintä. Siinä missä trumpetti jää ilman luonnonsävelsarjaa ja saksofoni ilman läppiä, viulu jää ilman otinlautaa – ja jatkaa siitä huolimatta, koska sen yläpuoliset sävelet tuotetaan keinotekoisina huiluääninä. Siksi mitkään kaksi lähdettä eivät ole yksimielisiä viulun ylimmästä sävelestä: sitä rajoittavat otinlaudan pituus ja soittaja, ei soittimen rakenne. Alapää sen sijaan on tarkka: se on avoin G-kieli, ja ainoa tapa mennä sen alle on virittää kieli uudelleen.
Matalin sävel – G3 – tulee viulun omasta virityksestä: sen neljä kieltä viritetään kvinteissä säveliin G3, D4, A4 ja E5, joten matalin saatavilla oleva sävel on avoin G-kieli. Wikipedian viulu-artikkeli toteaa sen suoraan – ”Normaalisti viritetyn viulun matalin sävel on G3 eli keski-C:n alapuolinen G.”
Korkein sävel – E7 – on peräisin Wikipedian viulu-artikkelista, jossa E7 esitetään ”orkesterin viulustemmojen käytännön rajana” samalla kun todetaan suoraan, että korkein soitettavissa oleva sävel ”on epätarkemmin määritelty” ja että korkeammat sävelet ovat usein mahdollisia.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna G3–C6 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable.
Kirjoitettu ja soiva ovat samat viulussa, joka lukee konserttisävelkorkeudella, joten mitään ei tarvitse johtaa.
Viulun tavanomainen kirjoitettu ääniala on G3–E7, noin 3,8 oktaavia; kirjoitettuna ja soivana se on sama, koska soitin lukee konserttisävelkorkeudella.
Viulun yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on E7. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on G3. The Whole Horn pitää säveltä G3 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on viulun kohdalla G3–C6. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Kyllä. Viulu lukee konserttisävelkorkeudella, joten G3–E7 on sekä kirjoitettu että soiva ääniala.
Noin 3,8 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, G3–E7. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: G3–C6.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa viulun omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala