Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Ylempi palkki häipyy eikä pääty: tämän soittimen alaraja on tarkka, yläraja ei ole kiinteä lainkaan.
Kontrabasso nuotinnetaan bassoavaimella. Sen äänialalla on tarkka alaraja ja avoin yläraja: matalin sävel on E2, joka on matalin avoin kieli ja siis virityksen eikä soittajan ominaisuus. Sen yläpuolella ääniala yksinkertaisesti jatkuu – ei ole säveltä, jossa soitin loppuisi.
Siksi jousisoittimien äänialaluvut poikkeavat toisistaan niin usein. Kaksi lähdettä, jotka esittävät eri ylärajan, eivät yleensä ole keskenään ristiriidassa; ne kuvaavat orkesterikirjoitusta ja soolokirjoitusta, jotka todella eroavat toisistaan.
Kontrabasso on C-soitin: se soi oktaavin alempana. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella E1–G3. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi kontrabasso ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | E2 | E1 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | E2 | E1 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | G4 | G3 |
Koska kiinteää ylärajaa ei ole, ei ole nuotinnettua aluetta, johon soittajaa voisi verrata, joten hyödyllinen luku on toinen: missä kehittyvä soittaja todella on varma. The Whole Horn pitää aluetta E2–G4 kontrabasson oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella E1–G3.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä G4, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Yhtä korkeinta säveltä ei voi antaa. Tämä sivu julkaisee tarkan alarajan mutta ei ylärajaa, koska yläraja ei ole kontrabasson ominaisuus – se on kulloisenkin kohdan ja soittajan ominaisuus.
Kontrabasson kiinnostava muuttuja on alapää, ei yläpää. Kirjoitettu E2 on tavallisen nelikielisen soittimen matalin avoin kieli, mutta orkesteristemmat menevät säännöllisesti sen alle – minkä vuoksi monessa bassossa on E-kielessä C-jatke ja miksi on olemassa viisikielisiä soittimia, joissa on matala B. Sävelen E2 alle kirjoitettu stemma pyytää tiettyä soitinta. Ylöspäin ei ole kiinteää rajaa, kuten millään jousisoittimella.
Matalin sävel – E2 – tulee kontrabasson omasta virityksestä. Ainoana jousisoittimista se viritetään kvarteissa säveliin E1, A1, D2 ja G2 soivina – ja se kirjoitetaan oktaavin ylempänä kuin se soi, joten matalin avoin kieli näkyy nuotissa sävelenä E2. Wikipedian artikkeli toteaa molemmat seikat: basso on ”viritetty kvarteissa … eikä kvinteissä” ja se on ”yleensä nuotinnettu yhden oktaavin verran ylempänä kuin viritys, jotta vältetään liian monet apuviivat viivaston alapuolella”.
Korkeinta säveltä ei julkaista tässä. Jousisoittimella ei ole ylärajaa asettavaa pysäytintä, ja eri orkestrointilähteiden antamat ylärajat poikkeavat toisistaan, koska ne kuvaavat eri asioita – orkesteriryhmän kirjoitusta, soolokirjoitusta tai otinlaudan fyysistä rajaa. Sen sijaan että valitsisi yhden ja esittäisi sen äänialana, tämä sivu antaa tarkan alarajan ja sanoo suoraan, ettei yläraja ole kiinteä.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna E2–G4 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetuista luvuista intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Kontrabasson matalin sävel on E2, jonka viritys määrää tarkasti – se on matalin avoin kieli ja soi konserttisävelkorkeudella E1. Kiinteää korkeinta säveltä ei ole, koska jousisoittimella ei ole ylärajaa asettavaa pysäytintä. The Whole Horn pitää aluetta E2–G4 kirjoitettuna oppijalle sopivana äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella E1–G3.
Kontrabassolla ei ole yhtä ainoaa korkeinta säveltä. Se on jousisoitin: ylin sävel riippuu siitä, kuinka pitkälle otinlaudalla soittaja menee, ja huiluäänet venyttävät sitä vielä lisää, joten julkaistut luvut ovat ristiriitaisia. Tämä sivu ei anna ylärajaa, jolle ei ole lähdettä. The Whole Horn pitää säveltä G4 korkeimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
Matalin sävel on kirjoitettuna E2, soivana konserttisävelkorkeudella E1, ja toisin kuin ylin, se on tarkka: se on matalin avoin kieli, joten ainoa tapa mennä sen alle on virittää kieli uudelleen.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on kontrabasson kohdalla E2–G4, ja se soi konserttisävelkorkeudella E1–G3. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. Kontrabasso soi oktaavin alempana, joten kirjoitettu ja soiva sävel eroavat tämän intervallin verran – sen matalin sävel kirjoitetaan E2 ja se soi E1.
Kiinteää vastausta ei ole, koska kontrabasson korkein sävel ei ole kiinteä. Matalimmasta sävelestä E2 alkaen ääniala yltää niin korkealle kuin soittaja sen vie. The Whole Hornin oppijalle sopiva alue on E2–G4.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa kontrabasson omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja bassoavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala