Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Englannintorvi nuotinnetaan viulunavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on B3–A6 – noin 2,8 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Englannintorvi on F-soitin: se soi kvintin alempana. Jokainen kirjoitetun äänialan sävel siirtyy samalla intervallilla, joten soiva ääniala on koko kirjoitettu ääniala siirrettynä – konserttisävelkorkeudella E3–D6. Mitään ei tiivistetä eikä venytetä; ääniala transponoidaan täsmälleen samoin kuin yksittäinen sävel.
Tällä luvulla on merkitystä, kun säveltäjä tarkistaa, sopiiko jokin linja soittimelle, tai kun johtaja selvittää, miksi englannintorvi ei voi soittaa edessään olevaa stemmaa. Kirjoitettu ääniala vastaa kysymykseen ”voinko lukea tämän”; soiva ääniala vastaa kysymykseen ”onko tämä se sävelkorkeus, jonka halusin”.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | B3 | E3 |
| Korkein nuotinnettu sävel | A6 | D6 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | B3 | E3 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | E6 | A5 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta B3–E6 englannintorven oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana, joka soi konserttisävelkorkeudella E3–A5.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä E6, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Englannintorven yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on A6, joka soi konserttisävelkorkeudella D6. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Kuten oboe, englannintorven käytännön yläraja määräytyy ruo'on ja ansatsin mukaan eikä läppämekaniikan, ja se vaihtelee soittajittain. Soittimen luonteenomainen rekisteri on matala ja keskirekisteri – syy, minkä vuoksi säveltäjät ylipäätään tarttuvat siihen – joten korkealle sijoittuva kirjoitus on harvinaista riippumatta siitä, mitä ääniala sallisi.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna B3–A6 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna B3–E6 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Englannintorven tavanomainen kirjoitettu ääniala on B3–A6, noin 2,8 oktaavia. Nämä kirjoitetut sävelet soivat konserttisävelkorkeudella E3–D6.
Englannintorven yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on A6, joka soi konserttisävelkorkeudella D6. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on B3, joka soi konserttisävelkorkeudella E3. The Whole Horn pitää säveltä B3 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on englannintorven kohdalla B3–E6, ja se soi konserttisävelkorkeudella E3–A5. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Ei. F-englannintorvi soi kvintin alempana, joten kirjoitettu ääniala B3–A6 soi konserttisävelkorkeudella E3–D6.
Noin 2,8 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, B3–A6. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: B3–E6.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa englannintorven omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja viulunavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala