Tämän sivun sävelnimet ovat kansainvälisiä kirjainnimiä, ja numero on oktaavi: C4 on keski-C. B tarkoittaa palautettua B:tä (H) ja B♭ tarkoittaa alennettua B:tä (B).
Molemmat palkit esittävät kirjoitettua sävelkorkeutta samalla asteikolla. Alempi palkki on ääniala, jota The Whole Horn pitää oppijalle sopivana – ääniala, ei aita.
Eufonium nuotinnetaan bassoavaimella, ja nuotinnetussa stemmassa vastaan tuleva ääniala on E2–B♭4 – noin 2,5 oktaavia. Tämän luvun julkaisevat orkestrointioppaat, ja sen rajoissa säveltäjä kirjoittaa. Se vastaa kysymykseen ”mitä voin kirjoittaa nuottiin tälle soittimelle”.
Eufonium lukee konserttisävelkorkeudella, joten kirjoitettu ääniala ja soiva ääniala ovat samat sävelet: E2–B♭4 kummin päin tahansa. Mitään ei tarvitse muuntaa.
Se kannattaa sanoa suoraan, koska juuri sitä ihmiset todella kysyvät. Transponoivalla soittimella nämä kaksi äänialaa ovat erilaiset ja molempia lainataan, minkä vuoksi eri paikoista löytyvät äänialaluvut poikkeavat toisistaan niin usein kokonaisen intervallin verran. Tässä ne eivät voi poiketa.
| Sävel | Kirjoitettu | Soi |
|---|---|---|
| Matalin nuotinnettu sävel | E2 | E2 |
| Korkein nuotinnettu sävel | B♭4 | B♭4 |
| Matalin oppijalle sopiva sävel | F2 | F2 |
| Korkein oppijalle sopiva sävel | B♭4 | B♭4 |
Nuotinnettu ääniala ja kehittyvän soittajan hallitsema ääniala eivät ole sama asia, ja niiden sekoittaminen on juuri se tapa, jolla stemma päätyy soittokelvottomaksi sille soitinryhmälle, jolle se on kirjoitettu. The Whole Horn pitää aluetta F2–B♭4 eufonion oppijalle sopivana kirjoitettuna äänialana.
Se on ääniala, ei aita. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on niin varma, ettei sävel ole vaikein osa – ei soittimen asettama raja eikä rajoitus, joka kenenkään pitäisi kuulla itsellään olevan. Molemmat päät siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, eri tahdissa, ja ylä- ja alapäässä syyt ovat erilaiset. Oppilas, joka ei vielä tänään tavoita säveltä B♭4, ei ole äänialan ulkopuolella; hän on matkalla sitä kohti.
Brittiläiset brassbandit lukevat eufonion viulunavaimella B♭-transponoivana soittimena, joka soi suuren nooman alempana kuin kirjoitettu – aivan kuten tenorisaksofoni, ja samoista kirjoitetuista sävelistä kuin B♭-kornetin stemma. Soitin ei muutu; nuotinnos muuttuu.
| Nuotinnos | Kirjoitettu ääniala | Soi |
|---|---|---|
| Bassoavain, konserttisävelkorkeus | E2–B♭4 | E2–B♭4 |
| Viulunavain, B♭ | F♯3–C6 | E2–B♭4 |
Vertaa kahta soivaa saraketta keskenään: ne ovat identtiset, koska ne kuvaavat yhtä soitinta. Eufonionsoittaja, joka liikkuu puhallinorkesterin ja brassbandin välillä, lukee kahta eri sivua täsmälleen samoille sävelille.
Eufonion yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on B♭4. Se on nuotinnetun äänialan yläraja, joka on julkaisukäytäntö eikä mittaustulos: se on sävel, jonka yläpuolella säveltäjä ei voi enää olettaa, että soittaja osaa sen.
Eufonion ääniala vastaa tenoripasuunan äänialaa, ja kuten pasuunalla, sillä on kirjoitetun äänialan alapuolella käyttökelpoinen pedaalirekisteri. Soittimen todellinen muuttuja ei ole ääniala vaan venttiilien määrä: nelisventtiilinen kompensoiva eufonium täyttää tavallisen äänialan alapään ja pedaalisävelten väliin jäävät sävelet, joita kolmeventtiilinen soitin ei voi soittaa puhtaasti.
Nuotinnettu ääniala – kirjoitettuna E2–B♭4 – on luku, jonka tämä sivusto jo julkaisee puhallinorkesterin transpositiotaulukossa, ja nämä kaksi sivua lukevat sen samasta taulukosta, joten ne eivät voi olla ristiriidassa. Se on vakioääniala, jolla näitä soittimia opetetaan ja johon ne nuotinnetaan.
Oppijalle sopiva ääniala – kirjoitettuna F2–B♭4 – on The Whole Hornin oma soitintaulukko, sama, jota sovellus itse lukee. Sen otsikko ilmaisee säännön: lo/hi = WRITTEN MIDI, learner-comfortable. Se on julkaistu talon sisäinen luku, jolla on ilmaistu periaate, ei tekstikappaleen täytteeksi kirjoitettu arvio.
Soiva ääniala johdetaan tässä kirjoitetusta äänialasta intervallin avulla eikä tallenneta – toinen tallennettu kopio on kopio, joka voi olla eri mieltä ensimmäisen kanssa.
Eufonion tavanomainen kirjoitettu ääniala on E2–B♭4, noin 2,5 oktaavia; kirjoitettuna ja soivana se on sama, koska soitin lukee konserttisävelkorkeudella.
Eufonion yleisimmin kirjoitettu korkein sävel on B♭4. Se on äänialan yläraja, jolle stemmat nuotinnetaan. Se ei ole fyysinen raja – katso alta, mikä siirtää tuota rajaa.
Tavanomaisen kirjoitetun äänialan matalin sävel on E2. The Whole Horn pitää säveltä F2 matalimpana oppijalle sopivana kirjoitettuna sävelenä.
The Whole Hornin oppijalle sopiva kirjoitettu ääniala on eufonion kohdalla F2–B♭4. Se on alue, jolla kehittyvä soittaja on varma, ei aita – rajat siirtyvät harjoittelun myötä ulospäin, ja eri soittajilla eri tahdissa.
Kyllä. Eufonium lukee konserttisävelkorkeudella, joten E2–B♭4 on sekä kirjoitettu että soiva ääniala.
Noin 2,5 oktaavia tavanomaisella kirjoitetulla äänialalla, E2–B♭4. Oppijalle sopiva alue on suppeampi: F2–B♭4.
The Whole Horn soittaa kaikki kaksitoista duuriasteikkoa eufonion omalla kirjoitetulla sävelkorkeudella ja bassoavaimella, joten soitat sen, minkä luet.
Hanki sovellus → Jokaisen soittimen ääniala